Skip to navigation
Skip to main content 
Blog
Parawing 101 – näin pääset alkuun foilauksen vapaimmassa muodossa
Tästä artikkelista löydät tien Parawingista, sen aloittamisesta ja turvallisuudesta
Parawingissä on jotain aivan poikkeuksellisen hienoa.
Nouset siiven avulla foilille, ajat ulos tai tuuleen, vedät parawingin kasaan ja pakkaat sen vyölle tai reppuun. Sen jälkeen käsissä ei ole enää wingiä, puomia eikä melaa. On vain foili, aalto ja se linja, jonka itse löydät.
Meidän tiimikuskimme Mikki ehdotti, että nyt olisi hyvä hetki tehdä Parawing 101. Laji kasvaa kovaa vauhtia, kalusto kehittyy ja yhä useampi wingfoilaaja miettii, pitäisikö seuraava askel ottaa pehmeä siipi kädessä. Ja on aivan päivänselvää, että parawing on tullut jäädäkseen
Mutta se ei ole oikotie foilaamiseen. Eikä se ole vain pienempi ja kevyempi versio tavallisesta wingistä. Parawingillä on omat realiteettinsa, oma oppimispolkunsa ja muutama sellainen riski, jotka on fiksua tiedostaa ennen ensimmäistä lähtöä.
Eikä nämä "saarnat" ole siksi, että haluttaisi pelotella porukkaa lajin parista pois, päinvastoin.
Tässä artikkelissa käymme läpi tarkemmin, että mitä parawingauksen aloittamisessa on hyvä huomioida, että sinä saat tämän lajin mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti haltuun!
Stoori on aika pitkä joten "piilotimme" tekstit avautuviin laatikkoihin mitstä + merkkiä klikkaamalla saat jutut auki.
Parawing on pehmeä leijahiihdossa käytettyä patjaleijaa muistuttava siipi, jota lennätetään lyhyiden narujen ja pienen puomin avulla. Siivessä ei ole ilmatäytteistä etureunaa tai strutsia kuten normaalissa wingissä.
Sen varsinainen taika on stow (pakattavuus): parawingin voi vetää hallitusti kasaan ja pakata ajon aikana vyölle, liiviin tai reppuun. Kun hyvä aalto tai swell alkaa kantaa foilia, siipi voidaan ottaa kokonaan pois tieltä. Kun aallon energia loppuu tai halutaan takaisin tuuleen, parawing avataan uudelleen.
Minun näkemys tästä on alusta asti ollut hyvin suoraan: ”Parawing on p*ka wingi, mutta aivan upea kampe, kun se on oikeassa käytössä ja oikeassa paikassa.” Kärjistyksen tarkoitus on tasoittaa hieman parawingin ympärillä vellovaa "hypeä". Normaali wing tarjoaa valtaosaan wingfoilauksen tavoista enemmän suorituskykyä, helppoutta, nopeutta ja turvallisuutta. Se on yksinkertaisesti useimmille parempi ja monipuolisempi ratkaisu.
Parawing ei siis ole tavallisen wingin korvaaja eikä tarkoitettu vain kuljettamaan kuskia paikasta A paikkaan B. Se on erikoistyökalu: väline, jolla noustaan foilille ja päästään siihen kohtaan, jossa siipeä ei enää tarvita. Kun parawing on oikeassa käytössä ja oikeassa paikassa, se muuttuu kuitenkin joksikin aivan uskomattoman hienoksi. Silloin jäljelle jää vain foili, aalto ja vapaus valita oma linja.
Juuri siksi laji kiinnostaa tällä hetkellä niin paljon wave-, downwind-, pump- ja wingfoil-kuskeja. Itse kuulun vahvasti tähän joukkoon!
Foilaamisen voi varmasti opetella suoraan parawingillä. En väitä, etteikö se olisi mahdollista.
Olemme kuitenkin hyvin vakuuttuneita siitä, että se on useimmille merkittävästi hitaampi tie kuin tarvittavien välivaiheiden ottaminen. Jos tavoitteena on olla parawingissä oikeasti hyvä – ja päästä siihen mahdollisimman nopeasti – pohja kannattaa rakentaa ensin normaalilla wingillä.
Tavallinen wing helpottaa lähes kaikkia foilaamisen alkuvaiheita. Siitä saa jatkuvan tukipisteen tasapainoon. Sen avulla pääsee kaatumisen jälkeen nopeasti uudelleen liikkeelle. Se antaa anteeksi huonon pumppaustekniikan ja auttaa korjaamaan ajovirheitä tavalla, jota parawing ei tee. Sillä saat kymmenkertaisen määrän toistoja jokaisella treenikerralla!
Normaalilla wingillä kannattaa opetella ainakin:
- varma foilille nousu ja ajo molempiin suuntiin ja jalanvaihdot
- hallitut suunnanvaihdot,
- siiven flägääminen neutraaliksi,
- pidempien pätkien ajaminen wing flägättynä flätillä ja pieniä aaltoja hyödyntäen
- swellin ja aallon energian lukeminen, ja choppimöykkyjen hyödyntäminen
- foilin pitäminen liikkeessä laudan ja foilin pumppauksella,
Erityisen hyvä välitavoite on pystyä ajamaan normaalilla wingillä pidempi pätkä siipi täysin neutraalina ja pitää lauta samalla foililla pumppaamalla. Kun tämä onnistuu, parawingin “stowaamisen” jälkeen ei tule tunnetta, että kaikki veto ja tuki katosivat yhdellä kertaa.
Itse olen useasti tehnyt itselle haasteita jossa kryssin ulos rannasta, flägään wingin ja haastan itseni vetämään rantaan asti flägättynä vaikka tiedän, että matka on liian pitkä. Tässä treenissä jokainen aalto ja möykky jonka voin hyödyntää säästä voimia jaloista ja pääsen lähemmäs tavoitetta. Ja on muuten ihan reipasta fysiikkatreeniä samalla :)
Pumpfoilaus tukee parawingiä todella hyvin. Parawingissä laudan ja foilin pumppaustekniikka on paljon kriittisemmässä roolissa kuin tavallisessa wingfoilissa.
Normaalilla wingillä foilille voi päästä ja lajia voi harrastaa varsin pitkälle lähes olemattomalla pumppaustekniikalla. Riittävän suuri wing, sopiva puuska ja muutama käsillä tehty pumppaus voivat nostaa laudan ilmaan, vaikka jalkojen työ olisi vielä melko vähäistä.
Parawing ei anna samaa mahdollisuutta. Jos siipi on vajaatehoinen, sitä ei voi rynkyttää foilille samalla tavalla kuin ilmatäytteista wingiä. Silloin laudan liuku ja jalkojen pumppaustekniikka ratkaisevat paljon enemmän.
Pumpfoilaus opettaa juuri niitä asioita, joita parawingissä tarvitaan:
- foilin rytmin löytämistä,
- korkeuden hallintaa ilman jatkuvaa vetoa wingistä,
- vauhdin säilyttämistä,
- pienten aaltojen ja bumpien yhdistämistä,
- rauhallista jalkatyötä silloin, kun kädet tekevät jotain muuta.
Pumpfoilia ei ole pakko harrastaa ennen parawingiä. Mutta jos siihen on mahdollisuus, se nopeuttaa oppimista aivan varmasti.
Ja aika moni on myös harjoitellut parawingin käsittelyä pumpfoilatessa, eli lähtemällä laiturilta pumpaten ja matkalla heittäen parawingin ilmaan. Hauskaa ja haastavaa!
Niin ja ei myöskään unohdeta SUP-foilausta! Se jos joku toimii loistavana valmistavana lajina parawingaukseen!
Aloittamisen polku – yksi asia kerrallaan
Parawingissä houkutus on suuri lähteä heti tekemään sitä, mitä videoilla näkyy: ylös tuuleen, siipi pakettiin ja pitkä downwind takaisin.
Parempi tapa on pilkkoa homma osiin.
Avaa siipi kotona tai täysin rauhallisessa paikassa. Katso, miten puominn etu- ja takasuunta on merkitty, miten bridlet (harukset) kulkevat ja miten siipi pakataan niin, ettei puomi pääse narujen läpi.
Lennätä siipeä avoimella alueella sopivassa tuulessa. Harjoittele ohjaaminen, tehon vähentäminen, paran stashaus ja muut manööverit. Kun tämä onnistuu jalkaisilleen on seuraava äärettömän tehokasta tapa jatkaa harjoittelua esimerkiksi surfskaten (tai minkä vaan rullalaudan kanssa), tai vaihtoehtoisesti talvella suksilla/lumilaudalla.
Parawingin stashaus on taito jossa toistot tuovat varmuutta ja toistoja saa kuivalla maalla merkittävästi helpommin. Tätä juttua kirjoittaessa allekirjoittaneella parawingin pakkaus ei juuri koskaan mene täydellisesti ja se on yleensä enemmän tai vähemmän sotkussa. Syynä tähän puhtaasti treenin ja toistojen ja sitämyöten rutiinin puute.
Ennen ensimmäistä varsinaista ajoa kannattaa opetella turvallisissa vesistöissä:
- siiven nostaminen ja laskeminen,
- siiven vetäminen kasaan,
- märän siiven ja bridlejen selvittäminen, (tämä on alkuun melko aikaa vievää hommaa)
- stow ja redeploy,
- laudan päälle palaaminen,
- self-rescue takaisin rantaan.
Ensimmäinen tavoite ei ole pitkä ajo, ekalla parilla kertaa ei todennäköisesti edes foilaaminen. Jos se, että pääset pystyyn ja kykenet purjehtimaan ylätuuleen on taito jolle on hyvä antaa aikaa.
Vaikka lajin perusteita harjoitellessa ei parawingiä vielä laiteta ajaessa reppuun tai vyölaukkuun, on tämä suositeltavaa olla alusta asti mukana. Ennen parawingin avaamista pitää päästä uimaan rannasta ulospäin ja esim. mahan alla laudalla mytyssä oleva parawing luikertelee todella helposti veteen ja itselläkin useampaan kertaan alussa se tipahti kyydistä. Kun sen vesille mennessä laittaa reppuun tai vyölaukkuun (stash belt) niin uiiminen rannasta pois ja takaisin rantaan on merkittävästi helpompaa.
Ensimmäisille foilaussessioille kannattaa valita hieman reilummin tuulta. Aivan kuten wingfoilissa – ja parawingissä vielä korostetummin – hioutumaton tekniikka tarvitsee tuulelta enemmän apua. Kun siiven käsittely, laudan kiihdyttäminen ja pumppaus jaloilla alkavat osua yhteen, samalla kalustolla pääsee myöhemmin liikkeelle hieman kevyemmässä kelissä.
Valitse mahdollisuuksien mukaan paikka, johon aallot eivät pääse rakentumaan pitkältä avoimelta selältä. Flätti tai pieni, loiva choppi antaa aikaa keskittyä siipeen ja lähtötekniikkaan. Jyrkkä ja tiheä aalto lisää alkuun todella paljon vaikeutta: lauta ei pysy rauhassa, paran narut käyvät välistä löysällä ja uusi lähtö pitää saada ajoitettua aaltojen väliin.
Tuulensuunnaksi kannattaa valita onshore tai cross-onshore. Rannasta ulospääsy voi silloin olla työläämpää, mutta epäonnistunut lähtö kuljettaa takaisin rantaan eikä ulos merelle. Tämä on alussa paljon tärkeämpi asia kuin helppo vesillelähtö. Itse koin tämän talvella 2026 Fuerteventuralla kantapään kautta. Muutama tössitty jiippi sideshore tuulella ajoi minut paikkaan jossa isoimmat aallot murtuivat ja siitä sessarista tuli laakista melkoinen taistelu. Tuota spottia on sen jälkeen kutsuttu nimellä "Harpan mylly" :)
Parawingaajalle tärkeä perustaito onkin kyky meloa laudalla samaan tapaan kuin lainelautailija. Melo ensin niin kauas rannasta, että sinulla on kunnolla aikaa avata parawing, tarkistaa narut ja lähteä liikkeelle ennen kuin tuuli painaa takaisin rantamatalaan. Mitä pidemmälle jaksat hallitusti meloa, sitä vähemmän avaamiseen tulee kiirettä. Tätä kannattaa harjoitella jo ennen ensimmäistä parawing-sessiota. Tämä taito tulee olemaan tärkeä myös jatkossa. Tuossa omassa episodissa jos olisin heti pakannut paran ja lähtenyt uimaan ulos murtuvista aalloista, ei tilanne olisi äitynyt yhtä pahaksi.
Siiven pakkaaminen foililla on yksi lajin tärkeimmistä taidoista. Harjoittele se ensin ilman, että samalla yrität lukea isoa aaltoa tai yhdistää bumppeja.
Jos tilanne menee epäselväksi, istu laudalle ja selvitä se rauhassa. Sotkua ei kannata yrittää ajaa auki.
Omassa oppimisessani varsinainen edistys alkoi vasta, kun niin sanotusti hyväksyin kohtaloni: tämän lajin oppiminen ottaa oman aikansa.
Juuri kaatumisen jälkeen tuo ajatus on tärkeimmillään. Parawing voi olla tuhannen solmussa, ranta lähestyy ja mielessä on hirveä kiire päästä takaisin ajamaan. Silloin kannattaa laskea kymmeneen, katsoa tilanne ja aloittaa narujen selvittäminen järjestelmällisesti. Hätäily, repiminen ja kiroilu kiristävät sotkua yleensä lisää.
Ja yksi parhaista avuista tähän on hoitaa itsensä alusta asti sellaiseen paikkaan missä saa rauhassa setviä naruja. Lähestyvä kivikko tai rantamatala lisää vain stressiä ja hätäilyä.
Kun parawingauksen perusteet on opittuna, ei vielä kannata kiirehtiä vetämään useiden kymmenien kilometrien DW runeja. Itseasiassa ihan lyhyet, muutamasta kymmenestä sekunnista pariin minuuttiin kestävät vedot antavat aivan uskomattoman hyvän fiiliksen, mutta myös tiedon, että pitkät downwinderit eivät olekkaan ihan helppo juttu. Alkuaikoina on parasta treeniä vetää rannasta muutama hallssi sopivan matkan päähän rannasta, vetää wingi myttyyn ja koittaa pysyä aallola mahdollisimman pitkään. Alkuun ei kanata edes yrittää tunkea wingiä vyölaukkuun koska se ei tässä vaiheessa liikoja häiritse vaikka on vain kädessä mytyssä. Näillä sessareilla luot pohjaa tulevaan ja kasvatat ymmärrystä lajiin ja varsinkin pidempiin DW runeihin liittyvistä asioista.
Meidän vahva suosituksemme ensimmäiseksi parawing-laudaksi on sopivasti plussalitrainen midlength.
Parawing tarvitsee laudan, joka lähtee liukumaan ilman valtavaa voimaa wingistä. Pitkä vesilinja auttaa keräämään vauhtia, mutta laudan pitää silti olla riittävän vakaa, jotta kuski voi keskittyä siiven käsittelyyn. Parawingistä saa merkittävästi huonommin tukea laudalle noustaessa ja siinä seistessä verrattuna normaali wingiin.
Leveä perinteinen aloittelulauta saattaa tuntua paikallaan turvalliselta. Jos se kuitenkin työntää paljon vettä edellään, foilille nousu vaikeutuu. Silloin lähtöön joudutaan helposti ottamaan niin suuri parawing, että sama siipi on foilille nousun jälkeen hallitsemattoman ylitehoinen.
Hyvin liukuva midlength mahdollistaa järkevämmän kokoisen parawingin. Riittävä tilavuus auttaa myös silloin, jos tuuli droppaa ja takaisin joudutaan purjehtimaan tai melomaan lauta vedessä.
Yksi tähän käyttötarkoitukseen erityisen hyvin sopiva esimerkki on Duotone Skybrid. Se on lähes täydellinen midlength parawingin opetteluun ja harrastamiseen: pitkä ja liukuva, mutta samalla riittävän vakaa, jotta lähtöihin ja siiven käsittelyyn jää aikaa. Skybrid ei kuitenkaan rajoitu parawingiin, vaan toimii upeasti myös wingfoil-lautana. Siksi se on kiinnostava vaihtoehto erityisesti silloin, kun samaa lautaa halutaan käyttää monipuolisesti eri foilaustapoihin.
Jos sopivasti plussalitrainen midlength tuntuu aivan liian kiikkerältä, kannattaa miettiä rehellisesti, ovatko tasapaino ja foiliosaaminen vielä sillä tasolla, että parawing on seuraava oikea askel. Tämä ei ole epäonnistuminen. Muutama lisäsessio, viikko tai kuukausi normaalilla wingillä voi säästää monta turhauttavaa parawing-päivää.
Se mitä parawingiin sopivassa laudassa kannattaa katsoa on perän muoto ja leveys. Jos laudan perä on tosi kapea ja DW laudoista tutusti kolmiomainen, tulee se lisäämään vaikeutta aika merkittävästi. Hieman leveämpi perä antaa paljon tukea kun kiipeät laudan päälle ja yrität pysytä pystyssä hieman vajaatehoisella paralla.
Parawingiin foilia valittaessa ensimmäinen kysymys ei oikeastaan ole, kuinka monta neliösenttimetriä tarvitaan. Sitä tärkeämpää on ymmärtää, millainen foili toimii tässä lajissa.
Parawingissä foilin pitää tarjota vaivatonta nostetta, reagoida erittäin hyvin jaloilla pumppaamiseen, liukua pitkälle ja pysyä hallittavana myös hyvin matalassa vauhdissa. Viimeksi mainittu eli mahdollisimman matala sakkausnopeus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista koko lajissa.
Matala sakkausnopeus antaa anteeksi niitä lukuisia pieniä virheitä, joita parawingissä väistämättä tulee vastaan taitotasosta riippumatta. Foili saa hieman pudota, pumppaus voi osua hetkeksi huonosti tai sopiva aalto voi kadota alta. Kun foili liukuu vaivatta ja pysyy lennossa pienellä nopeudella, kuskille jää aikaa korjata tilanne sen sijaan, että lauta putoaa välittömästi alas.
Tämä korostuu erityisesti silloin, kun parawing vedetään nippuun. Kun siipi vedetään kasaan, kaikki tuulen tuoma tuki katoaa yhdellä kertaa. Tämän jälkeen kuskin pitää pitää foili liikkeessä pelkällä vauhdilla, aallon energialla ja omalla pumppaustekniikalla. Silloin helppo ja anteeksiantava foili on aivan ylivoimaisen tärkeä. Liian tekninen, kapea tai nopeuteen painottuva foili saattaa tuntua hyvältä kovassa vauhdissa, mutta parawingin kanssa se voi muuttua nopeasti raskaaksi ajettavaksi. Itse olen huomannut tämän nyt monesti kun oikean foilin kanssa ei ole mitään kiirettä paran pakkauksessa, ja jos vauhti hiipuu niin pienillä polkaisuilla saa liukuun jatkoa -> lisää aikaa pakkaamiseen.
Hyvä parawing-foili tarjoaa siis:
- vaivattoman ja aikaisen nosteen,
- hyvän reagoinnin jaloilla pumppaamiseen,
- pitkän ja helposti ylläpidettävän liu'un,
- matalan sakkausnopeuden,
- rauhallisen käytöksen pienillä nopeuksilla,
- riittävästi vakautta stowauksen ja redeployn ajaksi,
- hyvän suorituskyvyn ilman jatkuvaa aktiivista ja tarkkaa ajamista.
Esimerkkeinä tällaisista foileista voi mainita Duotone Gliden, Duotone Whizzin, Duotone Crestin sekä SAB Blackbird -sarjan Razorin ja Leviathanin. Kaikki nämä tarjoavat todella hyvää suorituskykyä, mutta ilman ylimääräistä teknisyyttä. Ensimmäiseen parawing-setuppiin ei välttämättä kannata valita kaikkein nopeinta ja suorituskykyisintä foilia (vaikkakin yllämainitut mallit omaavat suorituskykyä joka riittää ihan varmasti lähes meille kaikille!).
Kun foilin luonne on oikea, myös kokoa on yleensä helpompi arvioida. Parawingissä isommasta foilista on monessa tilanteessa huomattavasti hyötyä. Se nostaa aikaisemmin, tarvitsee vähemmän vauhtia ja antaa enemmän aikaa keskittyä muihin asioihin, kuten lähtöön, tasapainoon ja parawingin pakkaamiseen.
Hieman isompi foili ei myöskään tunnu downwindissä automaattisesti niin isolta kuin voisi kuvitella. Käännökset eivät downwind-ajossa yleensä ole yhtä radikaaleja kuin aaltoajossa, eikä foilia tarvitse jatkuvasti painaa kovassa vauhdissa tiukkoihin kaarroksiin. Sen sijaan ison foilin liuku voi kantaa kuskia pitkän matkan silloin, kun sopiva aalto hetkeksi katoaa alta. Se on parawingissä todella iso etu.
Allaolevassa videossa allekirjoittaneella on Duotone Glide 950 foili joka tuon kokoiseen aaltoon voi tuntua isohkolta, mutta parawingin kanssa se oli aivan täydellinen
https://www.youtube.com/shorts/upbtz3RAwKg
Hyvin liukuva ja riittävän suuri foili antaa myös aloittelijalle aikaa opetella lajia. Kun foili ei sakkaa heti ensimmäisestä virheestä, voi huomion suunnata yksi asia kerrallaan esimerkiksi siihen, miten parawing vedetään kasaan, minne se pakataan ja miten se avataan uudelleen. Pieni ja nopea foili taas vaatii usein jatkuvaa tarkkuutta juuri hetkellä, jolloin kädet ja keskittyminen ovat jo muutenkin kiireisiä.
Valitse myös varsinkin alkuun ennemmin hieman isompi foili kuin pienempi. Iso foili auttaa sinut ylös helpommin, mutta sen kanssa on alkuun helpompi pitää myös vauhti hallinnassa. Allekirjoittaneella lajin alussa pienellä foililla monesti vauhti kiihtyi ja apparent wind teki wingistä todella brutaalin ylitehoisen. Isompi foili mahdollisti vauhdin hallinnan paremmin.
Pelkkää neliösenttimäärää ei silti kannata tuijottaa. Foilin profiili, span, aspect ratio, nostonopeus, glide, vakaus ja maksiminopeus vaikuttavat kaikki siihen, miltä tietty koko vedessä tuntuu. Kaksi saman pinta-alaista foilia voivat olla parawingissä täysin erilaisia: toinen nousee helposti ja kantaa matalassa vauhdissa, kun taas toinen vaatii enemmän nopeutta ja aktiivisempaa ajoa.
Ensimmäiseen setuppiin kannattaa valita ennestään tuttu tai muuten helposti ymmärrettävä foili, joka nousee aikaisin, pumppautuu hyvin, liukuu pitkälle ja jonka nopeusalue on hallittava. Jos vaihtoehtoina ovat hieman liian iso ja hieman liian pieni foili, parawingin opettelussa vaakakuppi kallistuu yleensä isomman puoleen. Kun tekniikka, reitin lukeminen ja stowaus alkavat olla hallussa, kokoa ja nopeutta voi myöhemmin hakea tarkemmin oman ajotyylin ja käyttötarkoituksen mukaan.
On myös erittäin hyödyllistä, että olet ajanut tämän foilin itselle tutuksi esimerkiksi normi wingin avulla.
Duotone Whizz SLS Carbon foilipaketti
Duotone Whizz SLS QM Carbon foilipaketti
Yksi yleinen harhakuva on, että laji pitäisi aloittaa sillä parawing-koolla, jolla tulevaisuudessa aiotaan ajaa pitkiä vetoja. Monelle se on juuri 4 m². Kun lajin oppii ja parawingiä osaa hyödyntää kunnolla, 4 m² voi hyvinkin olla se tärkein tai paras koko. (ainakin allekirjoittaneelle 4m on se suosikkikoko)
Aloittelijalle esim. tämä 4 m² parawing vaatii kuitenkin usein melko reilusti tuulta. Silloin olosuhteet voivat muodostua turhan rajuiksi juuri siinä vaiheessa, kun kuski vielä opettelee siiven käsittelyä, foilille nousua, stowausta ja redeployta. Ensimmäistä parawingiä ei siis kannata valita sen mukaan, millä koolla haluaisi joskus ajaa pitkiä downwind-vetoja, vaan sen mukaan, millä koolla voi harjoitella järkevästi ja hallituissa olosuhteissa.
Sopivaan kokoon vaikuttavat:
- kuskin paino,
- keskituuli ja erityisesti puuskat,
- tuulen tasaisuus,
- laudan liuku ja tilavuus,
- foilin nostonopeus ja vauhtialue,
- kuskin pumppaustekniikka,
Valmistajien tuulialueet ovat hyvä lähtökohta, mutta ne eivät ole lupaus siitä, että aloittelija pääsee alueen alarajalla foilille tai hallitsee ylärajan puuskat. Ensimmäisen siiven pitää tarjota riittävästi vetoa starttiin, mutta sen kanssa pitää myös pystyä harjoittelemaan ilman, että jokainen puuska tekee tilanteesta turhan rajun.
Omassa kokemuksessa pieni hallittu yliteho on parawingin kanssa pienempi paha kuin vajaateho. Tämä ei tarkoita sitä, että liian suurella siivellä pitäisi lähteä rajusti puuskivaan keliin. Se tarkoittaa, että ensimmäisiin startteihin tarvitaan oikeasti vetoa.
Omat kokemukset koosta ovat olleet seuraavanlaisia: Jos saman kokoinen harrastaja ajaa esim. 4m wingillä ja kokee, että siinä on “reilusti vetoa” on tämä se hetki kun itsellä 4m parawing alkaa toimia kivasti.
Vajaatehoinen parawing onkin sitten melkoisen vaikea lennättää, vaikea saada synnyttämään lähtövauhtia ja lähes mahdoton korvata käsillä pumppaamalla tavallisen wingin tapaan. Siksi liian pientä siipeä ei kannata valita vain siksi, että se tuntuisi paperilla turvallisemmalta. Jos olet vesillä parawingin kanssa jossa et tunne käsissä sen voimaa ja vetoa, ei silloin kannata rueta repimään koska todennäköisesti väsytät vain itseäsi. Kun parawingissä on riittävästi vetoa, tuntee sen taksittaessa selkeästi.
Paras ratkaisu ei ole mahdollisimman suuri parawing. Paras ratkaisu on toimiva kokonaisuus: liukuva lauta, riittävän iso foili ja siipi, jossa on tehoa starttiin mutta joka pysyy hallittavana apparent windin kasvaessa. Ensimmäinen parawing kannattaa mitoittaa omaan painoon ja kalustoon nähden niin, että harjoittelu onnistuu kohtuullisissa olosuhteissa.
Kun ensimmäisellä siivellä on oppinut lajin perusteet ja hankkii myöhemmin pienemmän koon, ensimmäinen siipi ei jää turhaksi. Se voi olla juuri se isompi parawing, joka otetaan käyttöön silloin, kun tuuli ei enää riitä pienemmälle. Downwindereillä kahta parawingiä voikin pitää käytännössä lähes pakollisena varusteena: yksi koko valitaan sitä runia varten, jonka haluaa ajaa, ja toinen, isompi koko otetaan mukaan varmistamaan eteneminen tuulen heikentyessä.
Ensimmäistä parawingiä hankkiessa kannattaakin miettiä myös sitä, mikä olisi myöhemmin oikea koko varaparawingiksi. Jos ensimmäiseksi valittu koko toimii jatkossa isompana kevyen tuulen siipenä, seuraavaksi hankittava pienempi parawing laajentaa käyttöaluetta järkevästi. Näin ensimmäinen hankinta ei muutu turhaksi, vaan sille löytyy selkeä paikka kahden siiven kokonaisuudessa.
Jos alat tehdä oikeita downwindereitä, yksi parawing on lähes varmasti silti olla liian vähän. Tuuli voi nousta tai laskea session aikana niin paljon, ettei sama koko enää toimi. Käytännössä kaksi käyttöalueeltaan limittyvää kokoa on usein järkevä ratkaisu. Toinen voi toimia samalla myös varana, jos ensimmäinen rikkoutuu tai katoaa. Jos ensimmäinen siipi on sotkeutunut lautaan, foiliin tai kuskiin, sitä ei kuitenkaan korvata vain avaamalla uutta: vanha siipi ja narut pitää ensin saada hallitusti pakettiin, irti tai tarvittaessa leikattua pois.
Parawingit eivät eroa toisistaan vain neliöiden ja värin perusteella. Rakenne vaikuttaa siihen, kuinka siipi lentää, nousee tuuleen, kestää puuskia, pakkautuu ja käyttäytyy kastuttuaan.
Single-skinissä on nimensä mukaisesti yksi varsinainen kangaspinta. Se on yleensä kevyt, pakkautuu pieneen tilaan ja on nopea vetää kasaan. Kun tarkoitus on stowata siipi usein ja ajaa aaltoa, nämä ovat todella arvokkaita ominaisuuksia.
Double-skinissä tai erilaisissa hybridirakenteissa osa tai koko siivestä muodostaa suljetumman profiilin. Tavoitteena on yleensä parempi aerodynaaminen tehokkuus, vakaampi lento, hyvä upwind ja laajempi hallittava tuulialue.
Näiden eroiihin ei tässä artikkelissa ole hyötyä mennä sen tarkemmin. Double skin ja hybrid parawingit ovat ainakin vielä tätä artikkelia kirjoittaessa teknisesti haastavempia ja niiden hyöty tulee osaaville kuskeille joilla on specifit vaateet. Alkuun suosittelemme vahvasti single skin malleja joista esimerkkeinä Duotone Stash ja 777 P.T Skin.
Normaali wingfoilissa valtaosa ajaa ilman trapetsia koska wingistä saa tarvittaessa tehon pois hyvin tehokkaasti. Parawingissä taas tehon säätö (depower) on huomattavasti kapeampi ja kun foilille pääsee ja varsinkin ylätuuleen kryssiessä parawing vetää todella voimakkaasti. Vaikka parawingiä voi tietysti ajaa ilman valjaita, on se tässä lajissa todella hyödyllinen. Se vähentää rasitusta, vakauttaa parawingiä ja parantaa selkeästi kryssikulmaa. Useissa nykypäivän “vyölaukuissa” kuten ION Jam Beltissä on koukku valmiina ja valtaosassa nykypäivän parawingeistä tulee trapalenkki (harnessline) vakiona.
Pääsin tätä artikkelia tehdessä ajamaan Porissa pari päivää todella hienoa aaltoa parawingillä. Sessioissa tuli samalla yksi itsellekin yllättävä oppi.
Parawing oli paljon raskaampaa kuin tavallinen wingfoil.
Muutaman hyvän vedon jälkeen olin todella uupunut, vaikka normaalilla wingillä pystyn ajamaan helposti useamman tunnin. Kyse ei ollut vain käsien kuormasta. Normaali wing antaa tukea lähes koko ajan. Virheen tai kaatumisen jälkeen sen avulla pääsee nopeasti takaisin pystyyn ja ajoon.
Parawingillä tasapaino, foilille pumppaus, uudet startit, siiven käsittely ja aaltojen lukeminen tehdään paljon enemmän omalla lihastyöllä. Kun kaatumisia tulee, jokainen uusi lähtö syö voimia.
Tästä kannattaa ottaa yksinkertainen oppi: älä arvioi parawing-session pituutta sen perusteella, kuinka pitkään jaksat wingfoilata.
Tee ensimmäiset aalto- ja downwind-sessiot tarkoituksella lyhyinä. Käänny takaisin silloin, kun ajaminen vielä tuntuu hyvältä. Voimia pitää jäädä myös haastavaan vesistarttiin, sotkun selvittämiseen ja tarvittaessa self-rescueen/rantaan uimiseen.
Kun swell alkaa kantaa ja siipi katoaa paketissa vyölle, seuraavaa aaltoa tekee mieli seurata vielä vähän pidemmälle. Sitten seuraavaa. Yhtäkkiä ranta on paljon kauempana kuin hetki sitten.
Lappiksen koulutuksissa olemme viljelleet kaikessa vesiurheilussa yhtä nyrkkisääntöä: ennakointi. Jos jossain, niin parawingissä ja downwindereillä sen merkitys korostuu.
Ohje on yksinkertainen. Katso eteenpäin sinne, mihin olet menossa – olipa matka 50 metriä, 500 metriä, 5 kilometriä tai 50 kilometriä – ja kysy itseltäsi:
Jos matkalla homma menee pieleen, pärjäänkö tilanteen kanssa ja olenko varautunut siihen?
Jos vastaus on kyllä ja suunnitelma on selvä, eikun menoksi. Jos vastaus on lähinnä ”toivottavasti mitään ei tapahdu”, kannattaa pysähtyä miettimään, onko riski tällä kertaa järkevä ottaa.
Tähän ei ole yhtä mustavalkoista taulukkoa. Arvioon vaikuttavat muun muassa veden ja ilman lämpötila, kuskin taidot, päivän energiataso, jäljellä oleva valoisa aika, tuulen tasaisuus, aallokko, reitin rannat ja se, oletko yksin vai ryhmässä. Sama reitti samoilla varusteilla ja samalla tuulen voimakkuudella voi kahtena eri ajankohtana olla turvallisuuden kannalta aivan eri asia.
Pitkällä reitillä pitää miettiä ainakin:
- mitä teen, jos tuuli loppuu,
- mihin päädyn, jos en saa parawingiä enää lentoon,
- missä ovat vaihtoehtoiset poistumisrannat,
- kuinka nopeasti apu pääsee paikalle reitin pahimmassa kohdassa,
- näkeekö vene tai kaveri minut, jos parawing on paketissa tai vedessä,
- toimiiko puhelinverkko koko reitillä,
- onko mukana toinen viestintä- tai paikannusratkaisu,
- miten ryhmä toimii yhden kaatuessa,
- onko mukana riittävästi lämpöä, kelluttavuutta, juotavaa ja energiaa.
Yhdellä noin 20 kilometrin downwindillä Oulussa tuuli droppasi juuri, kun ryhmä lähti vesille. Parawing-porukan alkumatka muuttui käytännössä hitaaksi purjehtimiseksi. Kun siivessä ei ole riittävästi tehoa, etenemistahti voi romahtaa aivan eri tavalla kuin videolta katsottuna kuvittelisi.
Siksi mukana kannattaa olla myös se yksi parawing, jota ei normaalisti usko tarvitsevansa – riittävän suuri koko, jolla pääsee liikkeelle, jos tuuli laskee. Se voi olla kirjaimellisesti “vapaudut vankilasta” -kortti repussa.
Artikkelia kirjoittaessa minulle täksi on valikoitunut 777 P.T SKIN 7.3m joka tuntuu valtavalta koolta, mutta on juuri se jonka avulla selkeästikkin kelin laskettua vielä pääsee foilin varaan.
Foilaaja näyttää rannalta helposti näkyvältä, kun siipi on ilmassa. Kun parawing on stowattu tai vedessä ja kuski kelluu aallokon välissä, tilanne muuttuu täysin.
Meillä on kokemus tilanteesta, jossa venekuski etsi yhtä ainoaa vesillä ollutta kaatunutta (toki etsintävaiheessa jo laudan päällä istuvaa) kuskia noin 25 minuuttia. Vaikka tiedetään, ketä etsitään, vedenpinnan tasolla oleva ihminen voi olla yllättävän vaikea löytää.
Siksi:
- laita päälle kirkasta väriä,
- pidä pilli helposti saatavilla – tuulessa on turha yrittää huutaa,
- pidä puhelin vesitiiviissä pussissa, helposti saatavilla
- käytä tarvittaessa vesitiivistä valoa,
- sopikaa ryhmässä, kuinka usein taakse katsotaan,
- sopikaa merkki, jolla koko ryhmä pysähtyy yhden kaatuessa,
- älä luota siihen, että veneilijä on nähnyt sinut.
Suomessa hätäpuhelu soitetaan 112:een. 112 Suomi -sovelluksen kautta soitettaessa sijainti välittyy hätäkeskukseen automaattisesti. Merellä puhelinverkkoon ei kuitenkaan voi luottaa kaikkialla, joten ulommilla reiteillä tarvitaan reittiin sopiva varayhteys tai paikannusratkaisu.
Moni parawing-video tulee paikoista, joissa vesi on lämmintä, swell pitkää ja tuuli tasaista. Suomen meri, saaristo ja järvet ovat erilaisia.
Meillä on lyhyttä choppia, saarten ja metsän tekemiä tuulikatveita, nopeasti muuttuvia puuskia ja suuren osan vuodesta kylmää vettä. Lämmin ilma ei tarkoita lämmintä vettä.
Kylmässä toimintakyky voi heiketä paljon ennen varsinaista vakavaa hypotermiaa. Sormet eivät enää käsittele ohuita naruja tai releasea normaalisti. Uiminen hidastuu. Puhelimen käyttö vaikeutuu. Huono päätös muuttuu nopeasti ongelmaksi, jos rantaan on pitkä matka.
Pukeutuminen mitoitetaan veden lämpötilan ja sen mukaan, kuinka kauan pahimmillaan joudut odottamaan apua. Ennen lähtöä tarkistetaan Ilmatieteen laitoksen ennusteiden lisäksi toteutuneet havainnot, puuskat, tuulen suunta, näkyvyys ja mahdolliset ukkos- tai kuurolinjat.
Parawingin lyhyet bridlet ovat paljon helpommin hallittavat kuin tavallisen leijan pitkät narut. Ne ovat silti naruja. Kuormitettuina ne voivat leikata, polttaa ja kiristyä raajan tai vartalon ympärille.
Aallokossa lauta, foili, parawing ja kuski liikkuvat eri tahtiin. Löysä naru voi kiertyä jalan, käden, tossun lenkin, footstrapin, trapetsin, kameratelineen tai leashin ympärille. Seuraava aalto voi kiristää aluksi harmittoman lenkin todella tiukaksi.
Tuoreessa suomalaisessa läheltä piti -tilanteessa parawing päätyi kaatumisen jälkeen foilin ympärille. Kuskin jalka jäi naruihin, ja aaltojen mukana liikkunut lauta punoi sotkua yhä tiukemmaksi. Lopulta parawing muodosti niin suuren vesiankkurin, ettei laudan kanssa uiminen käytännössä onnistunut. Tavallisesti noin vartin rantautumiseen kului arviolta tunti. Rannassa sotku oli niin tiukka, että foilista piti irrottaa maston ja etusiiven lisäksi stabilisaattorikin, että parawingin sai siitä irti. Jokainen voi miettiä miltä tämä tilanne voi tuntua vesillä. Tässä tilanteessa kuski tiedosti mahdollisuuden leikata parawingin narut poikki jotta wingi olisi saatu vesillä otettua pois, mutta koska kyseenomaisessa tilanteessa lämpötila ja riski ei ollut liian suuri, tyytyi hän vain kellumaan rantaan.
Tästä tuleekin yksi artikkelin tärkeimmistä varusteohjeista:
Naruleikkuri aina mukaan – ja paikkaan, josta sen saa molemmilla käsillä
Naruleikkuri ei auta repun pohjalla. Sen pitää olla paikassa, johon yllät ilman, että sinun pitää katsoa missä se on.
Sen käyttöä kannattaa harjoitella etukäteen vastaavaan uhrattavaan materiaalinäytteeseen. Hätätilanne ei ole oikea hetki selvittää, yltääkö leikkuriin tai katkeaako käytetty bridle sillä.
Myös leikkauspäätös tehdään etukäteen:
Jos parawing estää hengittämisen, rajoittaa raajojen liikettä, estää pääsyn laudan päälle tai muodostaa turvallisen poistumisen estävän vesiankkurin, ihminen pelastetaan ennen varustetta.
Uusi ja kallis parawing harmittaa leikata. Se harmittaa kuitenkin paljon vähemmän kuin vaihtoehto.
Tarkista samalla kaikki turhat tarttumakohdat. Korkea kypäräkamerateline on jo tartuttanut parawingin narun suomalaisessa käytössä. Myös näkyvät tossujen kantalenkit ja jalkapöydän lenkit kannattaa ottaa vakavasti.
Esim. ION:n uusi "Jam Belt" on varustettu naruleikkurilla.
Parawingissä itsessään ei yleensä käytetä leashiä. Jos siivessä ei ole valmistajan suunnittelemaa ja toimivaksi todettua hätälaukaisua, parawingiä ei pidä kiinnittää ranteeseen, vyöhön tai muualle kehoon. Siivestä ei välttämättä saa tehoja pois samalla tavalla kuin tavallisesta wingistä, ja ylitehoisena ranteeseen roikkumaan jäävä parawing voi tehdä tilanteesta erittäin vaikean. Jos käytät parawingissä karkuremmiä, tee se siten, että siinä on hätälaukaisu eli mahdollisuus irroittautua kokonaan.
Lauta sen sijaan pitää pystyä pitämään mukana. Board leash on parawingin kanssa käytännössä pakollinen varuste, eikä downwindille tai kauas rannasta pidä lähteä ilman toimivaa yhteyttä lautaan. On vaikea kuvitella hankalampaa ja vaarallisempaa tilannetta kuin se, että parawingin kanssa vesillä ollessa lauta katoaa eikä sitä saa uitua kiinni. Lauta on kelluke, kulkuväline ja yksi näkyvimmistä asioista, joita etsivä vene voi vedestä havaita.
Valitse board leash käyttötarkoituksen mukaan ja tarkista, että sen vapauttaminen onnistuu nopeasti tarvittaessa. Leashin, parawingin bridlejen ja muiden kiinnitysten yhteispeli pitää testata matalassa vedessä. Leash, joka säästää laudan mutta sotkeutuu jatkuvasti naruihin, jalkoihin tai foiliin, ei ole valmis ratkaisu. Esim. kehittämämme Ulappa Hybrid board leash on koettu varsin toimivaksi ratkaisuksi.
Harjoittele myös sitä, miten toimit, jos leash sotkeutuu. Jos lauta, leash tai parawingin bridlet muodostavat vesiankkurin tai estävät turvallisen liikkumisen, naruleikkuriin pitää yltää nopeasti ja varusteen leikkaamisen on oltava mahdollista ilman tarpeetonta epäröintiä.
Tavallisellekin lähisessiolle:
- käyttötarkoitukseen sopiva kelluntaliivi tai impact vest,
- kypärä,
- veden lämpötilaan sopiva märkäpuku,
- naruleikkuri
- pilli,
- ladattu puhelin vesitiiviisti pakattuna ja käden ulottuvilla,
- 112 Suomi -sovellus,
- ehjä board leash,
Pidemmälle downwindille lisäksi tilanteen mukaan:
- toinen parawing,
- vesitiivis valo tai strobe,
- puhelinverkon ulkopuolelle sopiva viestintä- tai paikannuslaite,
- juotavaa ja energiaa,
- lämpösuoja ja pieni ensiapu,
- foiliviillon varalle tarkoituksenmukainen paineside, jos sen käyttö on opeteltu,
- reittiin sopivat pienet korjaus- ja sidontatarvikkeet,
- maissa oleva yhteyshenkilö, reitti ja viimeinen sovittu paluuaika.
Kelluntavaruste valitaan käyttötarkoituksen mukaan. Tavallinen 50 N impact vest on erittäin suositeltava ratkaisu koska sen lisäksi, että se suojaa osumilta, se tarjoaa myös kelluttavuutta sitä vaativassa tilanteessa.
Kaikki vesiurheilu sisältää riskejä. Parawingissä ne vain asettuvat hieman eri paikkoihin kuin tavallisessa wingfoilissa.
Siipi pakkautuu pieneen tilaan ja vapauttaa kädet, mutta samalla mukana ovat narut. Liuku houkuttelee kauemmas, mutta stowattu siipi tekee kuskista vaikeammin havaittavan. Laji tuntuu kevyeltä silloin, kun kaikki toimii, mutta voi kuluttaa kokeneenkin kuskin nopeasti loppuun, kun startteja ja kaatumisia tulee monta.
Kun pohjat ovat kunnossa, parawing avaa aivan uuden maailman
Parawingin oppimispolku ei lopulta ole kovin monimutkainen:
- opettele foilaamaan normaalilla wingillä,
- opettele ajamaan aaltoa wing flägättynä,
- harjoittele foilin pumppaamista – pumpfoil, SUP-foil ja kevyen tuulen wingfoilaus ovat tähän erinomaisia tapoja,
- opettele parawing maalla ja lähellä rantaa,
- käytä alussa liukuvaa plussalitraista midlengthiä ja riittävän isoa foilia,
- harjoittele stow, redeploy ja self-rescue ennen pitkää reittiä,
- lisää matkaa vasta sitä mukaa, kun taidot, varusteet ja hätäsuunnitelma kasvavat mukana.
Välivaiheet eivät hidasta matkaa. Ne ovat nopein tie siihen kohtaan, jossa parawing oikeasti näyttää parhaat puolensa.
Ja kun hyvä aalto lähtee kantamaan, parawing katoaa pakettiin ja edessä aukeaa vapaa linja, ymmärtää nopeasti, miksi tästä lajista puhutaan juuri nyt niin paljon.
Kiinnostuitko tästä tai mistä vain foilaukseen liittyvästä? Täytä allaoleva lomake ja olemme yhteydessä :)