ELÄ HANKI ENSIMMÄISTÄ LEIJAA OMIN PÄIN!

Kokemus, joka säästää rahaa, hermoja ja vaaratilanteita

Tämä tarina on jäänyt mieleeni paremmin kuin yksikään onnistunut aloitus.

Ei siksi, että siinä olisi tapahtunut mitään dramaattista tai otsikoihin päätyvää. Vaan siksi, että kaikki meni pieleen täysin ymmärrettävällä tavalla. Juuri niin kuin se menee yhä uudelleen, vuodesta toiseen.

Kaverukset soittivat minulle hieman kyselläkseen lajin aloittamisesta, ja nopeasti selvisi, että pojat olivat jo hankkineet leijat netistä. Tapoihini kuuluu, että kyselen aika tarkasti, minkälaista kalustoa on hankittu, jotta kukaan ei aloittaisi lajia väärillä – ja varsinkaan vaarallisilla – varusteilla.

Tässä tapauksessa voi sanoa, että onneksi kaverukset soittivat meille, koska tarina meni näin.

Kaverit olivat ostaneet tori.fi:n kautta pari leijaa, joista toinen jäi vielä mysteeriksi, mutta toinen oli 16,5 m² Gaastra GXR.

Kaikki, jotka ovat hetken harrastaneet, näkevät kuvasta heti, että kyseessä on jo aikanaan ollut melkoisen räväkkä laitos – eikä edes vuonna 2004 mitenkään suositeltava aloittelevalle. Tässä vaiheessa aloin pahoitella kavereille, että joudun antamaan vähän huonoja uutisia: suositukseni oli, että he eivät missään vaiheessa nostaisi kyseistä leijaa ilmaan. Kampe on vaarallinen, ja vaikka kokeilusta selviäisi naarmuitta, laji ei takuulla näyttäisi parasta puoltaan.

Tässä vaiheessa moni, jolle on käynyt vastaava (ja valitettavasti näitä on ollut monta), menee hieman puolustuskannalle ja ajattelee, että “myyntimies Mööttinen yrittää vain tuputtaa uusia kalustoja”. Tämä on toki osittain totta, mutta omalta kohdalta voin sanoa, että en moiti kalustoa, jos siihen ei ole aihetta.

Onneksi kaverit olivat juuri tästä syystä soittelemassa ja varsinkin kiitollisia saadessaan apua lajin alkuun, koska aikaisempi omistaja oli antanut heille hieman ohjeita leijan käyttöön. Aikaisempi omistaja oli sanonut, että 16,5 m² leijaa ei kannata edes yrittää alle 8 m/s kelissä, ja parempi olisi, jos tuulta olisi 10–15 m/s.

Tässä vaiheessa ei tosissaan tiennyt, miten reagoida. Tietäen kyseessä olevan leijan, sen koon ja turvamekanismien tason voidaan pitää lähes varmana, että 10–15 m/s kelissä kokeilu olisi päättynyt 100% varmasti sairaalareissuun.

Tässä hieman mallia maailmalta siitä, kuinka liian isolla leijalla homma voi äityä huonoksi (tässä 9 m leija, eikä varmasti edes 15 m/s tuuli):

Tämä ei tosiaan ollut ensimmäinen kerta, kun aloittelijat ovat hankkineet väärät kalustot alkuun. Itse asiassa lähes kaikki, jotka ovat tähän mennessä hankkineet varusteet ennen kurssia, ovat menneet enemmän tai vähemmän ohi. Muutamalle on kurssilla jouduttu antamaan tiukat ohjeet, että jo hankitut leijat tulisi pitää visusti repussa koska sen lennättämisestä ei seuraa mitään hyvää.

Olen myös kuullut useita vastaavia tarinoita, joissa leijaa on menty kokeilemaan ja ensimmäinen kerta on ollut niin kivulias, että kalusto on lähtenyt kiertoon saman tien.

Tässäpä siis pieni ostajan opas ensimmäistä leijaa hankkivalle.

Pyri aina konsultoimaan kokeneempaa harrastajaa. Meihin yhteyttä ottamalla neuvomme mielellämme leijan hankinnassa, ja vaikka tarjoammekin mielellämme valikoimistamme välineitä, ovat ohjeemme universaaleja ja auttavat myös muita vaihtoehtoja miettiessä.

Älä osta käytettyä kamaa internetin yleisiltä osto- ja myyntipalstoilta (esim. tori.fi). Pääasiallisesti näillä sivuilla on vain ne roskat, jotka eivät harrastelijoiden palstoilla mene kaupaksi. Suomessa harrastajayhteisöjen käytetyt kalustot löydät Purjelautaliiton Kite Torilta tai Facebookin Surf & Kite Plazalta.

Leijasurffissa ja leijahiihtossa välineiden iällä on väliä. Laji on niin nuori, että hieman vanhemmissa leijoissa on todella isot erot nykypäiväisiin verrattuna. Hallittavuus, tehonsäätö ja turvamekanismit ovat aivan eri planeetalta, ja kelialue, jossa leijalla voi harrastaa, on uusissa malleissa todella paljon laajempi. Yhdellä uudella leijalla kattaa helposti kahden vanhan leijan kelialueen.

C-leijat ovat NO GO ensimmäisenä leijana. Tässä kohtaa moni konkari älähtää, että kyllä näillä oppii – ja omapa on tullut itsekin C-leijalla opeteltua – mutta jos nyt aloittaisin, en katsoisikaan näitä päin.

Älä osta liian pientä leijaa. Vaikka ajatus siitä, että pienempi leija on turvallisempi, käy järkeen, on lajissa tuuli se, joka kasvattaa riskiä. Mitä isompi leija, sitä kevyemmässä tuulessa voit harjoitella, ja sitä myöten homma on turvallisempaa. Isot leijat ovat myös rauhallisempia liikkeissään eivätkä anna piiskaa niin helposti. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että laitetaan isointa mahdollista leijaa, koska näillä harjoittelu on haastavaa niiden hitauden takia.

Nyrkkisääntönä olemme pitäneet, että miehillä 12–15 m ja naisilla 10–13 m on hyvä aloituskoko.

Varmista, että puomista löytyvät tarvittavat ominaisuudet. Vuosien saatossa hätälaukaisu on kehittynyt paljon, ja samalla myös se, mitä tapahtuu hätälaukaisun jälkeen. Hätätilanteessa, kun leijan kanssa pitää suorittaa emergency packdown, leija tulee saada yhden narun varaan. Lajin historiassa – jopa ihan lähihistoriassa – on ollut useita merkkejä, joiden turvamekanismeilla naruja ei voi hädän tullen paketoida. Tällaisella puomilla tiukassa paikassa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin päästää leija kokonaan vapaaksi.

Eli ota yhteyttä meihin, tuttuun harrastajaan tai tallustele vaikka lähimmälle kitespotille jututtamaan muita. Näin laji lähtee käyntiin hyvillä välineillä eikä rahat mene hukkaan.

Allaolevan kaavakkeen kautta voit lähettää helposti meille tiedustelun